9.10.1989

Syyte Raahen raastuvanoikeudessa

Virallinen syyttäjä on raastuvanoikeudessa lausunut, että A oli 19.11.1987 yöpynyt vaimonsa B:n asunnolla Raahessa. Aviopuolisot eivät tuolloin olleet enää asuneet yhdessä ja heidän asumuseroasiansa oli määrätty käsiteltäväksi Raahen raastuvanoikeuden istunnossa 19.11.1987. A oli tuolloin tahallaan surmannut B:n siten, että hän oli asunnosta ottamallaan fileerausveitsellä ensin lyönyt ilmeisesti asunnon makuuhuoneen sängyssä nukkumassa ollutta B:tä vasemmalle puolelle rintaan. Lyönti oli osunut vasemmanpuoleisen VI kylkiluun kohdalle, johon oli tullut sydänpussiin ulottunut pistohaava. Ilmeisesti välittömästi tämän jälkeen B oli noussut ylös sängystä, jonka jälkeen A oli huitonut häntä kohti veitsellä. Tällöin yksi veitsen isku oli osunut B:n ylävatsaan aiheuttaen maksaan ulottuneen pistohaavan. Isku oli aiheuttanut maksaan kaksi pistoreikää ja veitsellä huitomisten seurauksena B:n vasemman käden sormeen ja vasempaan kyynärvarteen oli tullut viiltohaavat. B:n paettua asunnosta ja kaaduttua porraskäytävässä vatsalleen A oli vielä lyönyt yhden kerran veitsellä B:tä selkään. Tämä isku oli osunut XI kylkiluun kohdalle aiheuttaen pistohaavan, joka oli lävistänyt vasemman keuhkon ja ulottunut vasempaan keuhkolaskimorunkoon. B:n kuolema oli aiheutunut lähinnä selän pistohaavasta ja rintakehän ja vatsan pistohaavat olivat olleet kuolemaan myötävaikuttaneina tekijöinä.

Syyttäjä on katsonut, että A oli surmannut B:n, huomioon ottaen etenkin mainituin tavoin tapahtuman eri vaiheissa aiheutetut useat puukoniskut, erityistä raakuutta ja julmuutta osoittaen. A oli aikaisemmin uhkaillut B:tä ilmeisesti sen vuoksi, että B oli aikonut hakea asumuseron, minkä vuoksi teko oli syyttäjän käsityksen mukaan tapahtunut vakaasta harkinnasta. Kun rikosta, huomioon ottaen siihen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan, oli pidettävä erityisen törkeänä, syyttäjä on vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen murhasta.

Raastuvanoikeuden päätös 30.6.1988

B:n äidin C:n sekä sisarten D:n, E:n ja F:n yhdyttyä asianomistajina syytteeseen raastuvanoikeus on lausunut selvitetyksi, että A oli surmannut B:n muutoin syytteessä kerrotuin tavoin, paitsi että veitsellä isku selkään oli tapahtunut epäselviksi jääneissä olosuhteissa siten, että porraskäytävästä vatsalleen kaatuneena kuolleena löydetyllä B:llä oli ollut veitsi selässään. Vaikka surmaaminen oli tapahtunut kolmella veitseniskulla, raastuvanoikeus on katsonut, ettei tämä seikka vielä yksin aikaansaanut sitä, että surmaaminen olisi tapahtunut erityistä raakuutta tai julmuutta osoittaen. Raastuvanoikeus on katsonut jääneen selvittämättä, että A:n väitetyt uhkaukset olisivat, huomioon ottaen, että B oli antanut asuntonsa avaimet A:lle asunnossa käymistä varten, olleet sen laatuisia, että ne olisivat osoittaneet vakaata harkintaa. Teon harkinnan astetta arvioidessaan raastuvanoikeus on ottanut huomioon erityisesti sen, että rikos oli tapahtunut A:n ollessa sekavassa mielentilassa.

Raastuvanoikeus on vielä todennut, että A:n väite siitä, että B olisi myötävaikuttanut tapahtumiin, ei ollut luotettava. A:n muistikuvat tapahtumasta olivat sekavat ja hän oli usein muuttanut kertomustaan olennaisilta osiltaan. Lisäksi rikospaikalta ja muun muassa makuuhuoneesta löytyneet verijäljet olivat ristiriidassa A:n kertomusten kanssa.

Raastuvanoikeus on katsonut, että A oli teon tehdessään ollut täyttä ymmärrystä vailla.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus on syytteen enemmälti hyläten rikoslain 21 luvun 1 §:n 1 momentin ja 3 luvun 4 §:n nojalla tuominnut A:n täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdystä taposta (tekoaika 19.11.1987 vastainen yö) 7 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeuteen, mistä rangaistuksesta oli rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettävä 7 kuukautta 11 päivää.

Lisäksi raastuvanoikeus on määrännyt A:n suorittamaan korvaukseksi B:n oikeudenomistajille hautajaiskuluista 11.460 markkaa 85 penniä sekä asunnon tyhjentämisestä ja siivouksesta aiheutuneista kuluista 830 markkaa 30 penniä eli yhteensä 12.291 markkaa 15 penniä, C:lle sairaalalaskusta 1.170 markkaa, E:lle työansion menetyksestä 649 markkaa 72 penniä ja D:lle pesänselvityskuluista 921 markkaa 50 penniä sekä työansion menetyksestä 260 markkaa 79 penniä, kaikki mainitut korvaukset 16 prosentin korkoineen 28.11.1987 lukien. Lisäksi A on velvoitettu korvaamaan asianomistajien yhteiset oikeudenkäyntikulut 8.300 markalla.

Vielä raastuvanoikeus on velvoittanut A:n korvaamaan valtiolle sen varoista maksetut ruumiinavaus- ja kuljetuskustannukset sekä todistelukustannukset yhteensä 4.537 markkaa 64 penniä.

Muutoksenhaku Vaasan hovioikeudessa

Virallinen syyttäjä on valituksessaan vaatinut, että A tuomitaan rangaistukseen täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdystä murhasta tai että hänelle tuomittua rangaistusta ainakin korotetaan.

A on valituksessaan vaatinut, että raastuvanoikeuden päätöksen perusteluosan teonkuvausta muutetaan siten, ettei hänen katsota lyöneen B:tä veitsellä vasemmalle puolelle rintaan tämän vielä ollessa makuuhuoneen sängyssä nukkumassa vaan että kuoleman aiheuttaneiden veitseniskujen katsotaan tapahtuneen eteisessä tai porraskäytävässä kamppailun jälkeen.

A on vastannut virallisen syyttäjän valitukseen.

Hovioikeuden päätös 4.10.1988

Käsittelyratkaisu

Hovioikeus on todennut, että A ei ole vaatinut sen lopputuloksen muuttamista, johon raastuvanoikeus oli päätöksessään tullut, vaan ainoastaan päätöksen perustelujen oikaisemista. Hovioikeus on katsonut, ettei A:lla ollut tällaiseen muuttamiseen oikeudellista tarvetta, ja jättänyt A:n valituksen tutkimatta.

Muutokset raastuvanoikeuden päätökseen

Hovioikeus on muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä siten, että A:lle tuomittu rangaistus on korotettu 8 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeutta, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla on vähennetty raastuvanoikeuden määräämä vähennys mukaan lukien vapaudenmenetysaikaa 19.11.1987-3.10.1988 vastaavat 10 kuukautta 15 päivää. Hovioikeus on vielä todennut, että rikoksen tekoaika oli 19.11.1987.

Muilta osin hovioikeus on jättänyt raastuvanoikeuden päätöksen voimaan.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle on myönnetty valituslupa 13.1.1989. Muutoksenhakemuksessaan A on vaatinut, että hovioikeuden päätös valituksen tutkimatta jättämisestä poistettaisiin ja perusteluja oikaistaisiin hänen hovioikeudessa vaatimallaan tavalla sekä että hänelle tuomittua rangaistusta alennettaisiin. Virallinen syyttäjä sekä C, D, E ja F yhteisesti ovat antaneet pyydetyt vastaukset.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 9.10.1989